Sáminainen kätilö, jota huoletti kulttuurisen osaamisen puute naisten terveydenhuollossa ja synnytyksissä, kutsui minut mukaan hankkeeseen, jossa kerättiin synnytyskertomuksia Pohjois-Saamesta Norjasta.

Kävi ilmi, että synnytyskertomukset Saamenmaalla olivat rikas tutkimusalue, jossa kertomuksessa läsnä oleminen ja yhteyden luominen lähestyvään lapseen olivat ratkaisevia. Kätilöt vaativat, että he itse tekisivät haastattelut, valitsisivat haastateltavansa ja että heidän nimensä mainittaisiin kertomuksissa. Olin syvästi mukana prosessissa.

Tämä hanke oli keino arvostaa saamelaisia tietojärjestelmiä. Siitä ei syntynyt vertaisarvioituja artikkeleita, vaan henkilökohtaisia kertomuksia, jotka pysyvät sellaisina kuin naiset haluavat niiden pysyvän ja joita voidaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, jonka tarinankertojat haluavat, mukaan lukien oman saamelaisen identiteetin ja kulttuurin tarkastelu. Yhteiskehittäminen tapahtuu siellä, missä ihmiset elävät, missä he haluavat olla ja silloin, kun työ on hyödyllistä tiedon haltijoille.