Yhteistyö DÁVGI-hankkeen rahoitushakemuksen parissa tuntui omalta projektiltaan ja opetti minulle arvokkaita asioita ihmisten välisen yhteyden merkityksestä sekä ajan ja sinnikkyyden tarpeesta.

Hakemuksen jättöiltana, kun tarkistin budjetin vielä kerran, huomasin suunnitellussa rahoituksen jaossa epäkohdan Saamelaisneuvoston ja saksalaisten instituutioiden välillä overhead-kustannusten erilaisen laskentatavan vuoksi. Sydämeni valahti, sillä hankkeemme, joka käsitteli eettistä tutkimusta, näytti perustuvan epäoikeudenmukaiseen pohjaan.

Stressistä huolimatta yhteydenotto Elle Mereteen Saamelaisneuvostossa helpottui siitä, että luottamus oli jo ennestään olemassa aiempien yhteistyökuvioiden kautta. Minusta tuntui, että otin yhteyttä ihmiseen, en instituutioon.

Mahdollisten hankekumppaneiden väliset jo olemassa olevat suhteet, sekä se, ettemme edes tienneet, rahoitetaanko hanke lopulta, saivat meidät jatkamaan hakemuksen kehittämistä. Emme jättäneet sitä sinä päivänä vaan päätimme käyttää tarvittavan ajan reilun budjetin laatimiseen. Vaikka emme voineet muuttaa rahoitusrakenteita, löysimme ratkaisun, jolla varmistettiin suhteellinen rahoitus kaikille kumppaniorganisaatioille.